Perjantai aamupäivästä lähdettiin kohti Vuokattia ja Katinkultaa. Edessä oli rentoutusviikonloppu Katinkullan kylpylässä. Koska pelkästään vedessä lilluminen ei meitä kiinnostanut, lähti pojatkin lomalle mukaan. Perillä oltiin puolenpäivän aikoihin ja heti saatiin huone. Laukkujen purkamisen jälkeen lähdettiin koirien kanssa jäälle kävelemään. Sää oli mitä mahtavin aurinkoi paistoi pilvettömältä taivaalta eikä pakkasta montaa astetta ollut. Osittain kelkkajälki ei ihan kestänyt ihmispainoa vaan välillä jouduttiin kahlaamaan polvia myöten. Koko lenkin ajan koirat saivat kuitenkin juosta vapaana, mikä oli tärkeintä. Virtaa niillä riittikin. Kunnon lenkin jälkeen koirat meni tyytyväisenä nukkumaan ja me siirryimme kuntosalille. Kuntoilun jälkeen oli ihana pulahtaa uimaan ja poreammeeseen lekottelemaan. Uimisen ja saunomisen jälkeen levähdimme hetken, jonka jälkeen jälleen lenkille ja ulos syömään. Päivän kuntoilu painoi jaloissa sen verran paljon että ruokailun jälkeen piti päästä käymään vielä ilta uinnilla. Pikainen pyrähdys ulkoaltaassa pisti veren mukavasti kiertämään. Voikohan nyt sanoa että talviturkki on heitetty?...ei taida ihan sama asia olla.

Lauantai aamuvalkeni jälleen aurinkoisena. Seitsemän aikaan koirat oli aamulenkitetty ja vuorossa oli aamu-uinti ja sanouminen. Uinnin jälkeen maistuikin aamiainen hyvältä. Perinteisen kahvin lisäksi piti syödä oikein kuunon aamiainen, koska edessä oli patikointipäivä. Yhdentoista aikoihin ajoimme Vuokatinvaaraan, johon jätimme auton. Erilaisia polkuja lähti metsään sikinsokin. Taisimme valita jälleen vaativimman ja raskaimman reitin. Välillä nousut oli yhtä jyrkkiä kuin olisi seinää pitkin noussut. Koska nousuja oli niin sehän tarkoittaa, että myös laskuja oli. Tasapainolla saikin ihan kunnolla että pysyi pystyssä ja pääsi ylös. Polut oli kapeita ja mutkikkaita. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen oli pakko pysähtyä juomaan kaakaot. Levähdyksen jälkeen jouduimme toteamaan, että kulkemamme polku menee ihan väärään suuntaan ja ei kun täyskäännös ja kinttupolkua jälleen kipuamaan. Kyllä oli lihaksisto kunnon rääkissä. Takaisin jäälle kun päästiin olo oli kuin lottovoittajalla. Selvisimme hengissä, mitä nyt hieman hengästyneenä. Ennen viimeistä nousua autolle tapahtui ihme. Meidän pikkuherra Neropatti oli väsynyt, tätä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Poju tuli joukon viimeisenä eikä enään "hillunut" pitkin metsää. Autolla hurautettiin vuokatin hiihtokeskukseen paistamaan nuotiomakkarat. Myös pojille paistettiin. Kyllä siinä oli ihmisillä naurussa pitelemistä, kun minä söin omaa makkaraa ja pojat saivat osansa ; ) Lenkin jälkeen unta ei pojilla tarvinnut houkutella vaan molemmat menivät suoraan nukkumaan. Me pulahdimme suoraan poreammeeseen ja savusaunaan. Illalla oli pelistudion vuoro, joten ruuat söimme huoneessa. Pelin aikana poikien akut oli ladattu kunnolla ja lenkille piti jälleen lähteä.

Kelit oli koko viikonloput aivan mahtavat. Raskaan viikon jälkeen reissu tuli tarpeeseen. Kyllä oli aivan mahtava pikaloma, samanlaisen voisi tehdä toistekin.