Eilen jatkui Gibsonin kurssi. Alkuun Lee puhui kontakteista. Sinäänsä uutta ei tullut, mutta ajattelimisen aihetta jäi. Minä olen ollut sitä mieltä et virheen sattuessa otetaan este uudestaan eikä koiraa palauteta kontaktille. Tämän suhteen Leen kolutusmetodit oli erilaisia (koira ei kuitenkaan itse saanut korjata, se oli tärkeää, hyvä näin). Tosin perustelujen jälkeen asiaa täytyy miettiä ja pohtia, perustelut oli sen verran hyvät että tapa voisi toimia. Muutoin kontakteiden kouluttaminen/suorittaminen oli pitkälti samanlaisia miten olen jo toiminut. Sateisessa säässä rata harjoituksissa jatkettiin ohjaajan avautumista, koiran lähettämistä ja koiraan luottamista. Reenit meni hyvin, tosin loppua kohti huomasi että Nero alkoi väsymään. Väsymisen myötä myös irtaantuminen ja vauhti hiipui. Pikku koira parka, kun on joutunut käyttämään täysin omia aivoja reeneissä niin onko tuo nyt ihme että väsymys tulee. Leen koulutukset oli kyllä todella hyviä ja paljon tuli "uutta" ja kokeilemisen arvoista. Uskon että jotain siirtyy myös ohjaamiseen kunha näitä juttuja saa reenattua. Ihmisenä Lee oli kannustava, iloinen mutta vaativa, kuten pitääkin olla.  Saapa nähdä millaisia kisaratoja hän on meidän päänmenoksi kehitellyt...

Rico starttaa lauantaina Leen agiradoille ja Nero käy pyrähtämässä sitten sunnuntaina. Minulle molemmat päivät tulee olemaan työntäyteläisiä kun olen talkoilemassa ja sunnuntaina vielä tokokokeessa vastaavana toimitsijana, toivottavasti jalat vielä sunnuntain radoilla liikkuu.

Tänään tein aamupäivän töitä vaikka vapaapäivä piti olla. Työt, kun sain tehtyä lähdimme poikien kanssa kävelle haukkikselle. Muutamia kuvia sain räpsittyä. Tästä kuvasta tykkäsin, näyttäisi kun Nero nauraisi.