Tiistaina pyörähti käyntiin hallikausi meidän osalta. Nero odotteli tunnin häkissä ennen omia reenejä, kun koulutin. Ilman onnettomuuksia ei hallikautta aloitettu. Ryhmäläiseni kaatui ja loukkasi ranteensa  Ensiapupaketille oli tarvetta, kun ranne alkoi heti turpoamaan. Jotta tähän ei tapaturmat loppuisi, aiheutti Nero minulle sydämmentykytyksiä seuraavaksi. Olin vaihtamassa kenkiä, kun Nero vinkasi äänekkäästi. Syynä oli vieressä oleva Näsä, joka vartioi vesikuppiaan. Taisi pikkukoiran puoli päätä olla belgin suussa hetken...ainakin kostuneiden karvojen perusteella . Onneksi noita karvoja on sen verran paljon ettei mitään sattunut. Muutaman turkin puistelun jälkeen Nero oli valmis reenaamaan.

Tiistain reenit sujui suhteellisen hyvin. Keppien "tyrkkäykset" onnistui kerrankin useammin (hitsi et olin tyytyväinen) ja kontaktit oli hyvät. Ainut mikä jäi kaivelemaan mieltä oli suoran putken jälkeiset kaksi hyppyä. Niissä kaaaarrettiin ihan liikaa vaikka miten yritin ohjata. Parilla kerralla Nero ehti jopa seuraamaan missä reenikaveri neidit on...argh. Vastaavanlaisia kohtia pitää talven aikana hioa, jos kaarroksista haluaa eroon.

Tänään siirryttiin myös Minnalla sisätiloihin. Mikähän siinä on ettei tältäkään kerralta puuttunut sydämmentykytyksiä? Tänään aiheena oli taka- ja sivulähetykset hypyille. Aloitettiin ihan perusharjoituksella yhdellä hypyllä, mutta välimatkaa otettiin mahdollisimman paljon. Nämä onnistui hyvin, kun vain ohjaaja ja koira keskittyi tekemiseen. Nämä sitten yhdistettiin ratareeniin. Ensimmäiset pätkät meni hyvin, vaikka hieman vaikeutettiin välimatkoilla vientejä. Kun nämäkin onnistui, Minna laittoi minut tekemään olanyliottoja jokaiseen esteväliin. Yllätyksekseni en kompuroinut ja ohjauskin sujui. Mutta sitten töpeksin.... puomin jälkeen oli tarkoitus viedä suoraan edessä oleva hyppy takaa. Nero onnistui juoksemaan lähellä jalkojani...ja minäpä potkaisin pikkuista siinä kaikessa tiimellyksessä. Tuloksena sydäntä riipivä vinkaisu ja kolmijalkainen koira. Olin jo lopettamassa reenejä siihen paikkaa,  mutta Minnan kehoituksesta laskin Neron maahan ja annoin sen kuljeksia omatoimisesti. Ei mennyt kauaakaan, kun herra hakeutui jo itsekseen hypyille ja oli valmis jatkamaan. Toivottavasti tästä selvittiin vain säikähdyksellä, miltä ainakin nyt vaikuttaa. Loppu reenit suijui hyvin, mitä nyt muutaman kerran ohjaajalla oli esteet hukassa . Olipahan reenikavereillakin hauskaa vaihteeksi (taas) meidän kustannuksella!

Remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänään on saatu makuuhuoneen kaappi ja ovet pystyyn. Sisukset vielä osittain on kaupassa, joten vaatteet ei vielä pääse paikoilleen. Eteinen saa myös odottaa viikonloppua. Huomenillalla kerätään voimia eikä tehdä yhtään mitään. Launataina edessä on 13 tuntinen koe- ja kisapäivä.