Jälleen on yksi viikko takana. Viikolla ei koirien kanssa tehty paljon muuta kuin lenkkeiltiin, sen minkä sää salli. Keskiviikkona keli oli aivan järkyttävä, vaakatasossa satoi räntää ja tuuli oli aivan kauhea . Siinä kelissä ei maratonlenkkiä viitsinyt tehdä. Onneksi loppu viikoksi keli parani huomattavasti.

Torstaina käytiin Nepanderin kanssa reenaamassa. Taas jäin hyvä mieli reeneistä. Koira toimi, samalla radalla olitiin ja ennenkaikkea minulla oli intoa mukana. Suurin osa reeneistä onnistui paremmin kuin alkuun kuvitteli. Ihan perusreeniä taas tehtiin, lähinnä keppien ja kontaktien omatoimista suorittamista. Kesällä ei pahemmin ole tullut käytettyä kontakteilla tarkettia, mutta nyt taas otettiin käyttöön. Parin toistoin jälkeen palautui vasta mieleen miksi tätä ei olla käytetty. Musta poika, kun parin toiston jälkeen alkaa etsimään, joten nyt unohdetaan taas tarketit ainakin useammalla peräkkäisellä toistolla.

Perjantaina lenkkeiltiin ihan keskenään. Uusia polkuja taas lähettiin etsimään ja todettiin ettei tarvitse niille poluille lähteä ennenkuin maa jäätyy. Sen verran paljon ryvettiin mutalammikoissa. Lauantaina aamupäivästä käytiin paljon mukavampi lenkki haukkiksella. Seuraksi saatiin Kirsi ja Jukka tyttöjen kanssa sekä Eija koirineen. Kyllä koirilla oli hauskaa viilettää pitkin metsiä. Haukkikselta mukaan saimme Minnin ja Papun hoitoon,Kirsin ja Jukan lähtiessä kisareissulle. Hienosti taas meni viikonloppu tyttöjen kanssa. Taitaa tytöistäkin tuntua et kuuluvat jo laumaan ja ovat meillä kuin kotonaan. Iltapäivästä ajeltiin virpiniemen hallilla käymään. Tokoreenit oli tarkoitus tehdä, mutta innostu lopahti viiden minuutin jälkeen, joten siirryimme lauman kanssa lenkkeilemään metsää. Virpiniemeen menoon oli kyllä toinenkin ja painavampi syy kuin reenit. Nimittäin Sanna ja Harri oli tullut reenaamaan Ouluun ja heillä oli Peikko poika mukana . Kyllä oli mukava nähdä Peikkoa! Poika käyttäytyi ihan kuin isänsä ja pakko kyllä sanoa että paljon on isänsä näköinenkin. Kauhea, kun aika menee nopeaa. Tuntuu kuin ihan vasta pähkäilin joko voisi ottaa uuden pennun. Peikko ja Niisku täyttää jo huomenna vuoden! Onneksi Peikko päätyi hyvään kotiin, kun meille ei voinut muuttaa.

Tänään ollaan lenkkeiltyi useampaan otteeseen. Muutamia pikkulenkkejä ollaan koko lauman kanssa tehty ja aamupäivällä käytiin Ricon, Neron ja Papun kanssa pitkä lenkki. Kyllä oli taas mainio keli lenkkeilyyn. Tytöt hakettiin alkuillasta kotiin ja meillä talo "hiljeni". Kyllä meille on se oma pentu otettava, sen verran ikävä tuli Papusta.