Viikonloppu vierähti kemin maisemissa. Lauantaina lähdimme Leena&Tumpin kera kohti kemiä heti aamusta. Meillä kisat alkoi vasta yhden pintaa, joten kisaturisteina vietimme aamupäivän. Lämmittelylenkillä meillä ei Nepan kanssa ollu yya-sopimus voimassa vaan herralla oli ihan omat jamit. Kyllä hirvitti lähteä Pajarin eka radalle, kun ei tiennyt mitä tuleman pitää . Radan haasteelisemmatkin kohdat sujui kuitenkin hyvin. Rataantutustumisessa sanoin jo etten millään ehdi keppejä ennen valssaamaan, joten siihen suunnittelin ihan eri viennin. Mitä sitten teinkään radalla. Olin hieman Neroa edellä ja menin sitten valssaamaan, juuri siihen kohtaan mihin tiesin ettei kannata. No Nerohan oli hypännyt jo edellisen hypyn kun edes aloitin valssin niin pitkäksihän se levis. Onneksi Nero oli kuitenkin sen verran kuuliainen ettei suorittanut edessä olevaa putke tai hyppyä vaan kaartoi takaisin. Käskytin kunnolla kepeille, mutta tottakait seisioin eka välin edessä niin eihän sinne voinut mennä. Pirskatti mikä moka vitonenhan siitä rapsahti ja loppu rata puhtaasti. Illan viimeinen rata oli Virran hypäri. Osa esteistä oli jo tutustumisessa tiellä, teki mieli potkia useampaa hyppyä eri kohtaan. Tältä radalta väänsimme nollan, vaikka nelosesteeseen meinaskin kompuroida

Sunnuntaina luvassa oli kolme rataa. Aloitettiin Pajarin agiradalla. Rata oli jälleen haastava, mutta pitkään suoritettiin hienosti rataa. Sitten tuli kohta missä ohjaajan muistikapasiteetti kieuhui yli ja yksi pikkuriikkinen ohjauksen pois otto unohtui ja Nero livahti putkeen. Nauhalta, kun rataa katsoo, näyttää kaikenlisäksi siltä että olen leikkaamassa hypylle jota en ollut edes suunnitellut, mikähän älynväkläys sekin on ollut.Tuloksena siis hyvä HYL rata. Seuraavana Virran agirata. Ja huh mitä kiemuroita siihen oli taas keksitty. Kepeille asti päästiin puhtaasti, vaikka meille vaikeita paikkoja oli jo useampia. Kepeille ohjaus ei onnistunut vaan Nero juoksi vain ohi. Mielestäni ohjasin ihan kuten ennenkin (tai ainakin niinkuin Rico ohjaisin), Nerolle se ei vain sopinut ja vitska pamahti. Lopussa sössin vielä yhden hypyn ja siitä HYL. Viimeinen hypäri oli varmaan viikonlopun "ärsyttävin". Ja mitäpä teinkään myös tällä radalla, sössin kepit! Itsellä pinnapaloi silloin ja ohjaus levesi ihan kokonaa. Hylyn jälkeen sain kuitenkin skarpattu lopun vaikeisiin paikkoihin ja ne ONNISTUI!

Joka radalla oli siis edes pieniä hyviä hetkiä. Hyvä mieli jäi. Nyt mietinnässä jo tammikuun kemin kisat. Oli mukava nähdä taas kaverit ja hienoja ratoja!

Kiitoksia Leenalle matkaseurasta, otetaan uusiksi jos uskallat ja Kirsille & Jukalle kiitoksia paluumatka kyydistä!