Torstai iltapäivästä suuntasimme kohti Rovaniemeä ja Sonkamökkejä, josta olimme vuokranneet kolmannen kerran mökin. Paikka on mahtava. Olemme joka kerta käyneet mökkeilemässä ns sesonkikauden ulkopuolella, jolloin koko paikassa ei ole muita vaan lääniä on koirilla juosta sen minkä jaksavat. Ilma oli mitä parhain, kun saavuimme mökille.

Pikainen laukkujen purkaminen ja nuotioon tuli. Järvenrannalla ruoka maistui uskomattoman hyvältä. Puusauna lämpesi joka ilta. Harmittavasti laiturit ei vielä olleet paikalla niin talviturkkia ei saanut heitettyä pois. Vesi oli senverran kylmää ettei kahlaaminen onnistunut.

Perjantaina luvassa oli patikointia ja lomasta nauttimista. Tällä kertaa päätimme nousta näköalapaikalle, josta maisemat oli mahtavat. Koirat nauttivat, kun saivat vapaasti juosta ja tutkiskella paikkoja.

Pieni hengädyshetki..

ja matka jakui vielä. Metsäpolut oli märkiä, joten tyydyimme kulkemaan hiekkateiitä. Nero nautti purojen yli hyppimisestä ja Rico puolestaan tutkaili jokaisen puun mitä matkanvarrelle sattui.Kahvitauolla Nero hakeutui, jo varjoo levähtämään.

Kyllä oli patijoijat hiukkasen väsyneitä, kun takaisin mökille päästiin. Koirat suoritti akkujen latauksen nopeasti ja perinteinen palloleikki pääsi jälleen alkamaan.

Saunomisen jälkeen koirat olikin ihan väsyneitä, joten ilta oli rauhallinen.

Lauantaina ja sunnuntaina ohjelmassa oli viimeiset agikisat ennen sm-kisoja. Kisojen tavoitteena oli tehdä hyviä ratoja ja saada hyvämieli. Hyvä mieli näistä kisoista jäi. Mikkilän Sari oli tehnyt mukavia ratoja. Lauantain eka rata oli hypäri, siitä meille harmillisesti hyl. Agirata oli varmaan yksi PARHAIMMISTA radoistamme Neron kanssa. Ainahan parannettavaa jää, mutta monta käännöstä onnistui uskomattoman hyvin (kotisivuilla video), tältä radalta nolla. Yllätys yllätys meidän aika oli täysin sama kuin Carolinan ja Kertun, joten uusinta rata olisi edessä. Carolina kuitenkin luovutti meille voiton, joten uusintaa ei tarvinnu. Sopupelillä meille siis voitto   Sunnuntain radat oli myös hyviä. Eka radalta KAUHEA A:n kontaktivirhe, josta täytyy syyttää vain ohjaajaa. Tälle radalle mahtui taas pari pitempää kaarrosta, mutta hyvin Nero toimi. Viimeiseltä radalta hyl. A:n kontaktin otin tarkasti, mutta hieman liian voimakkaasti heitin seuraavalle esteelle niin Nero kiersi esteen. Kun yritin korjata hyppyä, sujahti herra edessä olevaan putkeen. Loppu rata oli sitten puhdasta kirmailua.

Aivan mahtava pitkä viikonloppu takana, kyllä nyt akut on ladattu tulevia viikkoja varten.