Jaahas, viime päivityksestä on taas aikaa. Näihin viikkoihin on mahtunut taas paljon. Jospa lyhyesti saisi tännekin kuulumiset.

Heinäkuun eka viikonloppu vietettiin Ylöjärvellä agirodussa Kirsin&Jukan&tyttöjen sekä Neron kanssa. Reissu oli lämmin ja mukava. Kisakirjaan tuolta reissulta meille ei tullut merkintöjä. Sunnuntaina agirodussa kisattiin joukkueradalla. Meidän joukkue oli Pohjoisen pinkojat, johon kuului Macy,Taika,Nero ja Nelli. Joukkueen nimi oli kyllä sopiva kisaavien minien rataprofiiliin. Vaikka Macy oli ainoa joka suoritti meidän joukkueesta radan puhtaasti, sijoituimme hienosti viidenneksi lopputuloksissa Kiitoksia matkaseuralle mukavasta reissusta, jospa ensi vuonna otetaan taas uusiksi. Agirodun jälkeen sairastuin kesäflunssaan. Onneksi sain heti maanantaina lääkkeet niin tauti taltutettiin nopeasti.

Agirodun jälkeen oli Klagi. Meillä piti lähteä koko perheellä reissuun lauantaina, mutta suunnitelmat muutui perjantaina. Petrin piti jäädä talkoilemaan kotiin viikonlopuksi, niin matkaan lähdettiin Neron kanssa kahdestaan. Oulu-Kokkola väliin mahtui lauanatai aamuna useampi "sunnuntai ajelija", jonka vuoksi meinasimme myöhästyä rataantutustumisesta. Onneksi aikataulut oli hieman jäljessä niin ehdimme hyvin paikalle. Lauantain ratoihin olen tosi tyytyväinen. Tyhmien omien ohjausvirheiden vuoksi tulokset oli hyl ja 5. Keli oli loistava koko viikonlopun. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, mutta pieni tuulenvire kävi niin ei ollut pakahduttava helle. Lisäksi viilennystä Nero sai käymällä useamman kerran uimassa/kahlaamassa. Sunnuntaina meillä ei ollut kuin yksi startti. Se oli täys floppi. Ihan oikeesti, en ole varmasti koskaan ohjannut niin huonosti ja säheltänyt radalla, mitä tuolla radalla tein. Kotiapäin ajellessa mielessä kävi useammin, että heitän hanskat tiskiin enkä ainakaan karsintoihin lähde

Klagin jälkeen Neron käyttäytyminen muuttui entisestään. Nero oli jo jonkin aikaa ollut normaalia vaisumpi, mutta ei muuta. Tiistain trenien jälkeen hätäännyin ihan kunnolla. Tähän asti agilityä oltiin menty ihan normaalisti, mutta tiistaina Nero oli ihan perässävedettävä! Mikä ei todellakaan ole normaalia. Kävin läpi koko koiran, mutta mitään kipupaikkaa en löytänyt. Seuraavana vkl:na olisi edessä Turku ja karsinnat, johon sääennuste lupasi kunnon helteitä. Pähkäilin uskallanko edes ottaa Neroa mukaan, kun käytös oli niin omituista. Lisäksi tuntui ettei herra taas syönyt eikä edes juonut kunnolla. Tilasin akuuttiin verikokeisiin ajan, jotta saan varmistuksen voiko Nero lähteä mukaan. Verikokeissa ei onneksi näkynyt mitään. Jääpaloje avulla sain Neron juomaan enemmän ja lisäravinnetta laitoin ruokaan. Onneksi vähitellen Nero piristyi, joten ei tarvinnut miettiä uskaltaako kisata.

Karsintoihin matkaseuraksi saatiin Kati&Tirri. Myöskään karsinnoista meille ei merkintöjä kirjaan, yllätys yllätys. Kaikki viikonlopun radat oli mukavan oloisia. Ei mitään tekemällä tehtyjä, vaan jouhevia ja haastavia ratoja . Kaksi rataa me saatiin mennä, tai no siis kahden radan esteet aina hylylle asti. Harmi, kun ei hylyn jälkeen saanut suorittaa rataa loppuun. Eka radalla meillä oli alla vitonen, riman pudotus, ennen kuin hylky tehtiin. Hylky oli ihan täysin minun ohjausvirhe.  Huvittavinta tuossa hylky kohdassa oli se että Nero haki (kylläkin minun käden heilautuksen vuoksi) kepit, kun olisi pitänyt putkeen mennä. Mullako muka putkivetoinen koira No toka radan hylky tehtiin sitten heti kakkos esteelle, prkl. Tästä hylystä syytän ihan täysin koiraa. Olen nauhalta katsonut jo useamman kerran, mutta ohjausvirhettä en löydä. Kaikki ruumiinosat ohjaa oikealle esteelle, mutta koira päättää hypätä kakkos hypyn uudelleen. No siihen loppui meidän suoritukset karsinnoissa. Sunnuntaina sai sitten kannustaa ja jännittää tuttujen suorituksia ihan rauhassa. Loistavia suorituksia oli mukava seurata. Lämpimät onnittelut kaikille joukkueisiin päässeille sekä hyviä ratoja tehneille! Mineissä Caro&Kerttu oli aivan ylivoimaisia! Kyllä tuota paria on vain mukava seurata. Hitsi et olisi hienoa päästä seuraamaan mm-kisoja ihan paikan päältä, mut taitaa tänäkin vuonna nuo karkelot jäädä väliin tai eihän sitä koskaan tiedä....Kiitoksia Katille mukavasta matkaseurasta. Nyt vain uusia nollia keräämään, jotta ensi vuonnakin päästää karkeloihin mukaan