Ensimmäinen vuorokausi on takana uuden tulokkaan kanssa. Täytyy sanoa, että pikkuinen on vienyt sydämmen kaikilta, jotka herran on tavanneet. Kun sain syliini pienen käärön, tarttui pienokainen tiukasti kiinni ja oli sylissäni aivan kuin olisi siinä aina ollut

Tuhannet kiitokset Kirstille ja Tatulle, että pentu tuli Iisalmeen meitä vastaan, huomattavasti lyhyempi taival meillä oli noutaa pienokainen kotiin!

Kotimatka meni loistavasti. Ei pienintäkään äännähdystä koko matkan aikana, vaan pikkuinen oli kuin kotonaan heti. Kuskilla meinasi hieman hermo olla tiukilla, kun yle suomia ei radioasta meinannut löytyä. Onneksi juuri hieman ennen naisten mm-viestiä asema löytyi ja matka taittui jälleen rattoisasti. Pikkuinen väsähti heti ensimmäisten kilometrien aikana nukkumaan tyytyväisenä syliini (kuva otettu kännykällä, hieman rakeinen)

Matka taittui rattoisasti naisten viestiä kuunnellessa. Samoihin aikoihin, kun naiset tuli maaliin heräili pienokainen. Vähän ajan kuluttu heräämisestä mielessäni kävi, et olenko ottanut uudeksi perheenjäseneksi ehkä sittenkin kissan/apinan.. Pikkuherra halusi kovasti tuijotella ikkunasta maailman menoa ja kiipeillä olkapäilläni/niskass...utelias kaveri :)

Kotiin päästyä kävimme kaksistaan pikaisesti pissalla viereisessä metsässä ennenkuin ensi tapaaminen velipoikien kanssa oli edessä. Täytyy sanoa, etten olisi ikinä, en koskaan, uskonut että kaikki sujuu näin hyvin. Molemmat, Rico ja Nero, otti tulokkaan toooooodella hyvin vastaan, luojan kiitos! Ensin lähikosketuksen pentuun sai Rico

Riksukka oli sitä mieltä, et jaa tuollainen, ehkä taidan haluta olla kauempana. SIt oli isukin vuoro. Se, suoraansanottuna kauhistutti...mut turhaan. Nero otti tulokkaan vastaan ihan ok, ei suurempia ärripurreja muttei ylempiä ystäviä. Isukki ja poika

Matkasta väsyneenä matkustaja simahti aikaisin. Mutta eipä kello ollut kuin neljä aamulla,kun pikkuinen halusi herätä...oi ei. Mut eihän siitä enää unta uudestaan saanut, vaan "lasten"aikatauluun oli tyydyttävä.

Perjantain onneksi sain tehdä töitä kotoa käsin ja seurata herrasväen touhuja. Täytyy sanoa ettei näitä kavereita ainakaan tarvitse työpäivisin erottaa (ainakaan tämän pv:n perusteella), kun niin hienosti toimeen tulevat. Pentunen on hurmannut kaikki, jotka hänet on nähnyt. Todella reipas ja rohkea pentunen meille on saapunut!

Kun kerta töitä kotoa käsin tein, niin hieman ennätin päivän aikana koirien kanssa touhuamaan. Kovan tuulen vuoksi pääsimme käymään vain pikaisesti ulkona. Hieman piti pentua "kiusata" ja totuttaa hetki pantaan...huomatkaa hieno kirkkaan sininen panta

...no joo, olihan pikkuinen hieman kiusaantunut pannasta. Onneksi uunissa valmistui "ensimmäinen"puuro ja astia tuli pestäväksi...Riksukka aloitti, Nero jatkoi mutta pentu tuli rohkeati mukaan ja isä sekä poika jakoivat "tiskauksen"

Leikkimisen jä syömisen jälkeen tuli herralla väsy. Pieni poseerauskuva ennen nukkumattia omalla "tupla"pedillä...

Kun sopeutuminen oli mennyt niin uskomattoman hyvin, uskalsimme lähteä heti perjantaina mökille, vaikkei tarkoitus ollut. Jälleen pienokainen matkustii matkan loistavasti, ei mitään ongelmia. Hieman piti mökille saavuttua tutkiskella paikkoja ja kuulostella ääniä, kuten pennun kuuluukin. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun herra oli jälleen kuin kotonaan täydessä touhussaan. Isäntäväen saunoessa ei pienintäkään ikävää ollut vaan myös pikkuinen otti täysin rennosti

Vielä pikainen pyrähdys ulkona ja ensimmäinen päivä on takana.