Niin se vuosi 2009 lähestyy loppua. Viimeistä päivää eletään, joten on aika katsahtaa mitä tänä vuonna on tapahtunut. Kovasti mollivoittoiselta vuosi tuntuu, tämä ei kuitenkaan koko totuus ole. Rakkaat karvakuonomme, ystävät sekä harrastukset ovat pitäneet huolta, että myös onnen kyyneleitä ja ilon aihetta on ollut. Palataanpa ajassa taaksepäin.

Tammikuussa keskityttiin pitkälti treenaamiseen ja lenkkeilyyn molempien poikien osalta. Tämä blogi otettiin silloin käyttöön, jotta tulisi enemmän laiteltua kuulumisia.

Helmikuussa Nerolla napsahti valiokello agissa käyntiin, kun okk:n omissa kisoissa tuli ensimmäinen nollavoitto kolmosissa. Rokotuksilla käytiin ja samalla molemmilta tutkittiin silmät, jotka olivat terveet.  Helmikuun viimeisenä päivänä oli okk:n tokokoe, joka on tähän astisen koetoimitsija ”uran” aikana ollut vaativin järjestää, onneksi kaikki sujui lopulta hyvin.

Maaliskuu oli raskas. Bobbyn kunto heikentyi sen verran, että hänet oli päästettävä enkelikoiraksi. Päätös oli vaikea, mutta en halunnut toisen joutuvan kärsimään yhtään. Seuraavana viikonloppuna vietimme ihanan rentouttavan viikonlopun Katinkullassa koko perheellä.

Huhtikuussa tehtiin eteläsuomen kisaturnee, josta käteen jäi vain kokemusta ja mukava reissu. Nero pyörähti myös näyttelykehässä saaden eh:n. Nero osallistui Suomalaisen Jarin agikoulutukseen, josta käteen jäi paljon.

Toukokuussa oli seinäjoen vappukisat vuorossa. Rico kisasi vielä tuolloin ja saavutti jopa nolla voiton hypärillä. Neron kanssa yhteinen sävel alkoi löytyä ja kaikkien yllätykseksi nollia tahkottiin useampia. Yllättäen tilanne oli, että Nerolla oli arvokisoihin vaadittavat nollat kasassa ja Ricolla puuttui tuplat. Ricon ontumisen vuoksi päätin, että nyt keskitytään Neroon ja Rico saa kisata silloin tällöin. Toukokuussa Okk:lla oli tarjolla Lee Gibsonin kurssi. Kyllä oli hyvä ja antoisa kurssi. Lee on aivan huippu mukava kaveri.

Kesäkuussa oli vuorossa sitten agi sm-kisat. Yksilöihin lähdimme ilman suurempia tavoitteita eikä onnistuttu eka radalla. Joukkuekisa oli meille se suurin tavoite onnistua. Onnistuminen tuli juuri oikeaan kohtaan ja okk:n minijoukkueen SM PRONSSI oli totisinta totta.

Heinäkuussa Nero pyörähti pari kertaa näyttelykehässä, tuloksena eri ja eh molemmissa luokka voitto.  Ricon ontumiseen löytyi lopulta syy. Tulos oli tylyäkin tylympi. Molemmissa kyynärissä paha nivelrikko. Ainoa iloinen asia oli tässä se, että olin tehnyt oikean päätöksen keväällä ja jättänyt täysin agi reenaamisen. Heinäkuussa nautittiin lomailusta täysin rinnoin. Klagissa tottakait pyrähdimme. Siitä reissusta päällimmäisenä mielessä  Neron hypäri voitto ja myös hypäri valiokello lähti käyntiin. MM-KARSINNAT olivat myös heinäkuussa. Turistiksi päädyimme heti eka päivän jälkeen, mutta kuten aina reissu oli mukava. Katsomossa oli mukava kannustaa hienoja suorituksia.

Elokuusta mielessä on vain papan joutuminen sairaalaan ja poismeno. Sairaalassa vietin paljon aikaa, joten elokuulle suunniteltu mökkireissu tuli todella tarpeeseen.  Into agilityy ei enää ollut samalainen kuin aiemmin. Kisasimme kuitenkin muutamat kisat vaihtelevilla tuloksilla. Okk järjesti shelttien rotumestaruudet, joihin myös me osallistuttiin ilman mainittavia tuloksia.

Syyskuussa oli piirinmestaruudet. Minulla ei ollut vieläkään minkäänlaista kisaintoa, enkä onnistunut sitä yksilöihin löytämään. Joukkueradoille kasasin itseni ja sain tehtyä molemmilla ok radat. Tuloksena mini joukkue kulta ja medeissä hopea. Ei hullummin.

Lokakuussa löysin motivaation agilityyn. Myös tokossa kisasimme samalla kun olin kokeessa töissä. Nyt kokeesta saimme ykköstuloksen ja Nerolle TK2.

Marraskuussa oli tämän vuoden viimeiset agikisat meidän osalta. Kisaviikonloppuun oli hyvä vuosi päättää, kun ”viimeinen” serti saatiin. Nyt odottelemme että aika käy umpeen ja voimme alkaa metsästämään sitä viimeistä valionarvoon vaadittavaa serytiä niin agi kuin hyppäri. Marraskuussa syntyi Neron neljännet jälkeläiset, merle uros ja narttu.

Joulukuu ollaan laiskoteltu harrastuksesta ja kerätty voimia ensi vuodelle.

Juttua, kun lukee huomaa kuinka paljon kaikkea hyvää sitä lopulta on vuoteen mahtunut. Onneksi meillä on nämä ihanat karvakuonot ja te rakkaat ystävät, jotka tiedätte myös sen surun/epäonnen mikä on tänä vuonna meillä koettu. Teidän ansiosta myös vuosi 2009 on ollut onnistunut. On ollut mahtavaa olla mukana jakamassa myös teidän onnistumisia, iloa sekä matkakokemuksia. KIITOKSIA kaikille kannustuksesta sekä olemassaolostanne!

MENESTYSTÄ VUODELLE 2010! perinteinen kuvakimara valmistunee huomenna.