juupa juu. Viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. Enää en edes lupaa kertoa kuulumisa tiuhempaan tahtiin,kun en nähtävästi lupausta muista pitää . Otsikko kertoo kyllä kaiken, mitä meidän agirintamalle kuuluu.

Toukokuun alussa OKK:n kisa viikonloppu oli melkein täydellinen. 3 nollaa neljästä startista eikä se neljäskään huono ollut. Torkk:n kisat oli sit taas kaikkea muuta. Kolme rataa,joista eka totaali kaaos ja kaks seuraavaa melkein hyviä. Kajaanissa sit sm-viimeistelyt. Kaks rataa melkein nappi ratoja,mutta molemmissa ohjaaja vain myöhästyi yhdessä kohtaa ja se koitui kohtaloksi. Samaa rataa on myös reenit menny. Reenien osalta ylä-ja alamäkiä on ollut molemmilla niin Nerolla kuin Rodilla.

Mut otetaanpa sit nämä uusimmat kuulumiset vähän tarkemmin. Viime viikonloppu vierähti Jyväskylässä sm-kisoissa. Matkaan lähdettiin melkein koko perheen voimin, vain Rico jäi viihdyttämään vanhempiani. Hieman jännitystä viikonlopulle lisäsi Julian ensimmäinen kisareissu. Lähinnä se et, miten neitokainen jaksaa matkustaa sekä olla kisapaikalla pitkät päivät. Huoli oli turhaa,neitokaisen osalta reissu sujui hienosti Perjantaina sydämmentykytyksiä saimme kokea ihan muualla kuin kisapaikalla. Odottelimme ruokaa pizzeerian edessä,kun kaksi humalaista koirineen kulki ohi. Toinen koirista oli sakemanni ja toinen ehkä joku pystykorva,tosi iso kokoinen. No, tämä pystykorvan näköinen koira pääsi omistajaltaan irti ja kävi Rodin kimppuun Hitto, että säikähdin. Onneksi sain revittyä koiran irti ennenkuin mitään pääsi sattumaan. Myös koiralla ollutta kuonopantaa sai kiittää, ettei meidän pikkuinen saanut kunnolla selkää. Kyllä olin vihainen ja tärisin, kun kävin läpi koiraa ja totesin onnekseni ettei hyökkääjä ollut päässyt muuhun kuin päälykarvaan kiinni. Rodi tietysti tästä säikähti aika paljon ja loppu illan läähätti ja oli koko ajan lähellä.

Lauantaina oli sit kisojen aloituspäivä meillä. Vuorossa oli joukkuekisa. Me saatiin kunnia aloittaa okk:n joukkuesuoritukset. Tuomarina oli Anne Viitanen. Profiili oli mukava,mutta monta kohtaa oli missä sain yrittää olla tarkkana ettei vääriä esteitä suoritettu. Niin vain pakka pysyi, muutamaa kaarrosta lukuunottamatta, kasassa ja nolla väännettiin Toisena suorittajana oli Anna ja Remu. Pari teki hienoa rataa,mutta keinu ohitettiin siitä kielto ja hieman yliaikaa. Kolmannen osuuden suoritti Pasi ja Jere. Parille profiili sopi kuin nenä päähän. Ihan huippu hienon radan vetäisi parivaljakko ja tuloksena hieno nolla! Ankkurit suorittivat radan käänteisessä lähtöjärjestyksessä. Tänä vuonna tuloksiin laskettiin kahden parhaan tulos,joten ankkurimme Ansku ja Harris pääsivät matkaan toiseksi viimeisenä! Toooodella hienosti Anskulla hermo piti ja pari teki hieno nolla radan. Siinä ei tarvinnut kauaa jännittää, miten meille kävi,kun kuulutus kertoi että Anskun ja Harriksen aika riitti ja me noustiin kärkeen!!! Viimeinen radalle lähtijä epäonnistui,joten meille JOUKKUE KULTAA!!!! Ihan uskomatonta Kyllä vain meillä oli uskomattoman hieno ja tasainen joukkue kasassa.

Sunnuntaina oli sit vuorossa yksilöt. Tuomarina oli Savikon Seppo. Rata ei mielestäni ihan kauheen vaikea ollut. Meille profiili ei paras mahdollinen kuitenkaan ollut,mutta suoritettavissa. Mutta mutta,jos launtai oli ups niin sunnuntai oli sit downs-päivä Ihan täysin en kyllä suostu syyttämään itseäni huonosta radasta,kyllä nyt oli myös koirassa vikaa. Alusta asti Nero pääsi valumaan ja valumaan, ei ottanut hypyille ollenkaan jarrutuksia vaikka kuinka yritin. No profiili, kun oli ettei olisi saanut kaarrattaa, niin niinhän siinä käy et paketti leviää jossainvaiheessa. Kepeille asti sain taisteltua,mut sit se levis. Yritin kääntää hypyltä kepeille,mut Nero singahti ihan mihin sattuun....siis täysin ERI suuntaankin. No niinhän siinä kävi et johonkin kolmosväliin sain sen lopulta tungettua. Ohjaus levisi lopullisesti tässä vaiheessa. Jotensakkin saimme kuitenkin vitosen virheellä jatkettua rataa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti. Se koitui meidän kohtaloksi,kun ohjasin Nerot hypyn väärinpäin...Rata harmitti ihan sikana! Onneksi vitosen virheellä ei finaaliin olisi ollut asiaa niin viimeinen floppi ei niin paljoa päivän päätteeksi harmittanut.

Hienoja ratoja sai viikonloppuna taas nähdä ja pitkät päivät vierähti nopeasti hyvässä seurassa. Kiitoksia ystävät taas olemassa olosta ja onnitteluista

Nyt vain nokka kohti uusia kisoja ja ensi vuoden tulosten tavoittelu voi alkaa. Ensi vuonna ei saadakaan nauttia melkein "kotikisoista",kun matkaa on reilusti tuplaten. Ihan ei taida ensi vuonna kuitenkaan radalla nähdä meitä tuplana,mutta tiedä vaikka sit 2014

Kesälomat lähestyy,mutta kalenteri näyttää aika tyhjältä viime vuosiin verrattuna. Ohjelmassa on ainakin agirotu ja todennäköisesti klagi yhtenä päivänä. Karsinnat jää meiltä näillänäkymin väliin. Julian kanssa Turun kisapaikka ei paras mahdollinen ole ja matkakin on pitkä, jos ei ihmeitä tapahdu jännitämme niitä kisoja kotona. Muuten kisakalenteri näyttää vielä tyhjää,mut eiköhän se seuraavien sadepäivien aikana taas täyty.