Kesää kohti kovaa mennään, ihanaa. Luonto on vähitellen herännyt eloon ja koivuissa on jo pienen pienet silmut myös täällä pohjoisessa. Varma kesän merkki on myös, kun esteet on siirretty ulkokentälle ja treenit pyörähtänyt käyntiin Haukkiksella

Viikko sitten alkoi meidän ulkokausi. Tuttu treeniporukka on taas kesän kasassa ja coutsina talven tauon jälkeen Sari. Kyllä oli ihanaa, kun auringonpaisteessa sai lämppäriksi kävellä kotoa Haukkikselle ja kirmailla tutulla kentällä eikä vielä niitä iniseviä seuralaisia eli hyttysiäkään ollut haittana. Tuttuun tapaan haasteita ei Sarin radalta puuttunut. Hitusen Neron keskittyminen herpaantui aika-ajoin, mutta niinhän se on ollut joka kevät ensimmäisissä ulkotreeneissä.

Tiistai-iltana Taika ja Papu tuli meille hoitoon viikoksi, kun herrasväki Yliruokanen suuntasi etelän lämpöön Rodokselle. Täytyy sanoa, että viikko on kulunut ilman suurempia ongelmia, jopa pitkä lenkit on onnistunut koko lauman kanssa. Rodista ja Papusta on tullut sydänystäviä, joilta virta ei lopu millään. Parivaljakko temmeltää pihalla ja lenkillä sen minkä ehtivät.

Perjantaina jatkoimme Neron kanssa agilityä Lee Gibsonin opeissa. Lee:hän oli muutama vuosi sitten viimeksi Okk:lla kouluttamassa, joten hänen ajatusmaailmansa oli jo tuttua. Perjantaiksi herra oli suunnitellut hyppyradan, jossa esteet oli niiiiiin lähellä toisiaan että ihan hirvitti. Niin vain meidän pikku musta kääntyi pienistäkin väleistä siivekkeitä nuollen eikä edes katsonut vääriä esteitä. Olin niin tyytyväinen meidän suorituksiin perjantaina! Lauantaina jatkoimme Lee:n opeissa. Silloin oli vuorossa agiratoja. Lauantaina vauhti pääsi kasvamaan huomattavasti enemmän, mutta siltikin sain todella hyviä pätkiä tehtyä Neron kanssa. Sinällään uutta ei koulutuksessa tullut, mutta paljon uutta ajateltavaa. Nyt kun vain taas osaisi käyttää näitä oppeja myös kisaradoilla.

Tiistaina jatkui jälleen Neron agility. Sari oli tapansa mukaan väsännyt haastavan 29 esteen radan. Tällä kertaa ohjaaja ei oikein ollut kartalla. Radalle mennessä muistin radan jopa esteelle nro 7 asti....ja niinhän siinä kävi, et eka yrittämällä ei onnistuttu rataa suorittaa muuten kuin pätkissä. Onneksi muillakin, coutsi mukaanlukien, oli vaikeuksia muistaa rataa. No eihän sitä aina voi onnistua

Jotta agility ei vain pääsisi unohtumaan niin Nero reenaa sit seuraavan kerran jo torstaina Minnalla ja sunnuntaina on Okk:n kisat vuorossa...Huomaa kyllä et kesäkausi on alkanut,kun treenimäärä tuplaantuu.

Mutta sitten Rodiin....Täytyypi sanoa, et nyt joudun syömään sanani ja kääntämään kelkkaa mielipiteessäni. Aihe on pennun agikoulutus. Joo joo, tiedän että olen aina sanonut, että pennun pitää antaa kasvaa ja kehittyä ennenkuin sen kanssa saa alkaa harjoittelemaan agia, mukaan lukien myös hyppyjä ilman rimoja. Mutta niin vain olemme suuntaamassa tänään pentuagilityyn! No joo, se miksi menemme johtuu ihan siitä, ettei minua ole vieläkään puraissut se tokokärpänen uudestaa. Aiempien pentujen kanssahan olen aina alkanut heti touhuamaan tokoilun merkissä, mutta nyt oli pakko keksiä uutta yhteistä puuhastelua Rodin kanssa. Onneksi ryhmä mihin menemme on vain nuorille pennuille tarkoitettu, joten eihän se kirjaimellisesti sitä itse agilityä ole, vaan juurikin sitä puuhastelua yhdessä vaikkakin siellä niitä siivekkeitä,putkia ym on. Jännittää ihan kauheasti miten meillä eka kerta menee Paikka ja muut koirat on ihan outoja Rodille ja eihän sille ole opetettu vielä kuin istuminen ja maahanmeno, hui. Toivottavasti herra ei kuitenkaan ihan hulapalooksi pistä vaan käyttäytyy mallikaasti. Uusi lelu on ostettu ja seuraavaksi pilkkomaan herkullisia nameja mukaan, eiköhän niillä ensimmäinen treenikerta suju

Illalla meidän lauma palaa sitten normaali lukumäärään, kun tytöt suuntaavat takaisin kotiinsa. Kyllä on viikko vierähtänyt nopeasti!