Huh hulinaa. Perjantaina meille saapui pari hoitolaista. Kirsi ja Jukka suuntasivat etelän lämpöön niin Taika sekä Papu tulivat poikien seuraksi viikoksi. Vauhtia riitti perjantaina ihan kunnolla. Nerolla ilo oli ylimmillään neitokaisten seurassa, harmi vain ettei tytöt ollut yhtä innokaita herran lähestymisyrityksiin vaan hammasta tuli koko illan

Lauantai aamuna Rico lähti työnjohtajaksi kattotalkoisiin Petrin kanssa. Minä puolestaan suuntasin kolmen mustan kanssa Virpiniemeen agikisoihin. Ensimmäistä kertaa Kas järjesti kisat Virpiniemen urheiluopistolla. Paikka oli aivan loistava niin lenkkeilyyn kuin kisaamiseen. Tuomarina oli Mikkilän Sari. Olen aina tykännyt Sarin radoista. Ne on mukavia profiililtaan eikä niitä ole tekemällä tehty vaikka haastetta radoilla löytyy. Eka rata oli agirata. Tein keinun päähän hieman liian aikaisin valssin ja luulin ettei Nero ottanut kontaktia  Ohjaus läsähti keinun jälkeen ihan kokonaan (juu tiedän ettei saisi) ja sählättiin useammassa kohtaa. Kepeille nakkasin ihan miten sattuun niin Nero kaarratti sen minkä ehti ja lopulta meni kakkosväliin. Putkesta en viittinyt ottaa edes haltuun ja Nero haki edessä olevaa hyppyä. Liikkeen mukana jätti kuitenkin väärän hypyn hyppäämättä ja lähti puomille päin. Puomille lähestyminen oli mitä sattuun, kun tuli niin sivusta, eikä voinut ottaa ylösmenokontaktia joten sieltäkin virhe. Kyllä harmitti, kun radan jälkeen kuulin ettei keinulta tullutkaan virhettä Neron takajalat oli ollut kontaktilla.Taas tuli muistutus et rata on vietävä ALUSTA LOPPUUN täysillä vaikka luulet tehneesi virheen!

Eka radalta sisuuntuneena lähdettiin hypärille. Tiedossa oli vauhdikas rata, jossa meille virhepaikkoja oli runsaasti. Nero teki kuitenkin aivan loistavan radan. Ei virheitä ja ihan huippu nopee (rata kotisivuilla). Tästä irtosi voitto ja viimeinen tarvittava serti. NEROSTA TULI HYPPYVALIO!!!!!

Kuva:Sari Eskelinen

Sunnuntaina kisat jatkui.Tavoitteeksi asetettiin tuplanollat, mut höpö höpö eihän me niitä saatu. Eka radalla Nerolla oli ongelmia löytää A-este. No onko tuo nyt niin kumma, kun moinen este on niin pieni pinta-alaltaan ettei iso koira voi sitä radalta erottaa, vaikka kuinka suoraan edessä on Siihen katkesi meidän yhteistyö ja lopulta rata meni hylyksi. Yleisöllä riitti hupia, kun Nero suoritti putkea useampaan kertaan peräkkäin ja sinkoili ihan mihin sattuun.Ohjajalla hupi oli kyllä kaukana! Toiselta radalta saatiin nolla taisteltua muutaman turhan kaarroksen kera, mutta se riitti sijaan 3 (rata kotisivuilla).

Vaikka tuplia ei tullut niin mukava viikonloppu oli. Kyllä tuo "irto" nollakin kelpas ja ennenkaikkea se viimeinen SERTI. Nyt meidän pikkumusta on FI AVA&FI AVA-H  Seuraavaksi kai noita Ruotsin kisoja pitäisi alkaa katseleen, harmi kun Haaparannassa ei kisoja nykyään ole.