Pääsiäinen vierähti etelän agilityturneella. Torstai aamupäivästä startattiin Katin,Tirrin ja Neron kanssa kohti Helsinkiä. Fiilikset oli tosi hyvät, tätä reissua oli odotettu viikkoja. Matka Helsinkiin sujui rattoisasti, mitä nyt kuskilla hieman talvirajoitukset ja "sunnuntaiajelijat" kävi hermoille . Perille päästiin kuitenkin turvallisesti ja ihmisten aikoihin. Hieman pelonsekavissa tunnelmissa raahauduttiin laukkujen ja koirien kanssa omaan huoneeseen. Huone oli iso, johon hyvin mahtui meidän sakki. Syy miksi ajatus yhteisestä huoneesta Katin ja Tirrin kanssa hieman kauhistutti, johtui siitä ettei Nero ja Tirri ylimpiä ystäviä ole...ainakaan ennen ollut. Pelko oli ihan turhaan. Herrat tulivat todella mallikkaasti toimeen, eikä kaveruksia tarvinnut edes koko aikaa häkeissä pitää, vain silloin kun emme olleet paikalla.

Perjantai raahauduttiin aamuvarhaisella ATD:n kisapaikalle. Ensi tulessa oli Kati ja Tirri. Parivaljakko teki kolme hienoa rataa. Nollia olisi tullut enemmäkin, jos ohjaaja olisi keskittynyt ihan viimeisillekin esteille, eikä katsellut ajanottolaitteita . Maksien jälkeen kisat oli reilun puoli tuntia jo myöhässä. Meillä oli hyvin aikaa palata hotellille lepäileen ja syömään ennen minien alkua. Minien kisat oli vasta illalla ja aikataulut oli reilun tunnin myöhässä kun pääsimme kisapaikalle. Nero toimi radoilla hyvin. Perinteisesti pari kaarrosta tuli, mutta ihan omia juttuja herra ei onneksi keksinyt. Eka radalta tuli puomilta virhe, joka oli täysin, vain ja ainoastaan minun syy. Tokarata oli vieläkin parempi, mutta yhden putken jälkeen Nero pyyhälsi suoraan jaloilleni ja kosketuksesta vitonen Tästä virheestä syytän ihan täysin koiraa. Tilaa olisi ollut suorittaa seuraava este, eikä juosta jaloille. Loppu rata oli jälleen hyvää menoa. Tässä vaiheessa aikataulut oli jo tosi paljon myöhässä. Viimeiselle radalle, joka oli hypäri päästiin starttaamaan illalla yhdentoista pintaan. Empä ole ennen tuohon aikaan kisannutkaan. Hypäri oli sitten meidän osalta lyhyt. Kaikki kisat mentiin periaatteella hylystä pihalle pääsiäismunan kera. Mehän tehtiin hylky sit esteelle nro 3 , joten pitkä matka maaliin ja suklaamunan luo ei ollut. Nero hyppäsi tuon esteen väärinpäin. Taisi ohjaajalla jo hieman painaa väsy pitkän päivän jälkeen, kun valssi oli täysin väärässä paikassa väärään aikaan. No päästiinpähän nopeaa pakkaan auto ja palaamaan hotellille.

Launatai oli "lepopäivä". Aamupalan ja -lenkin jälkeen suunnattiin kauppakeskus Selloon shoppaileen. Tuolta reissulta muistoksi jäi vain aivan hirveä parkkeeraamiskokemus (auto ajettiin kapeaa kierre"porrasmaista" väylää pitkin kauppakeskuksen katolle)! Auton kun sain parkkiin totesin etten varmasti sitä alas aja, mutta pakko se oli kun Kati ei suostunut. Onneksi alaspäin oli tuhat kertaa helpompi mennä ja tiesi mitä oli edessä. Shoppailureissun jälkeen auton nokka kohti Turkua.

Turussa keli oli lauantaina oivallinen ulkoiluun. Pari pitkää lenkkiä tehtiin aurajoen varrella ja puistoalueella sekä syötiin hyvin. Sunnuntaina oli vuorossa ATT:n agikisat. Tällä kertaa kisat aloitti minit. Nero meni viimeisen kymmen koirakon joukossa, joten rataantutustumisten jälkeen oli runsaasti aikaa lämmitellä ja seurata muiden suorituksia. Tuomarina oli Henri Luomala, jolla oli mukavat vaikkakin haastavat radat. Eka radalta saatiin väännettyä nolla. Toka radalla oli jo hieman kaaottisempaa meno. Hyvin paketti kuitenkin pysyi kasassa. Vitosen virheellä ja ohjaajan taklaus yrityksellä selvittiin rata läpi. Kyllä se on myönnettävä ettei tuo pikkumusta kunnioita edes mun jalkoja vaan juoksee täysillä päin, jos en ehdi alta pois  Viimeiselle radalle tuli harmittava hylky ihan loppu metreillä. Kaikkiin Neron ratoihin olen tyytyväinen. Meno oli monessa kohtaa tosi hyvää ja varmaan. Reenattavaa ja parannettavaa riittää kuitenkin vielä. Minien jälkeen jälleen hotellille ja syömään että ehdittiin illaksi takaisin Maksien kisaan.

Maanataina edessä oli kotiinpaluu. Tulihan noita kilometrejä autoon jokunen, mutta mistään hinnasta en jättäisi tätä reissua tekemättä. Suunnataankohan sitä ensi vuonnakin "perinteeksi" muodostuneelle turneelle...

Reissu oli onnistunut ja rentouttava. Paljon hyviä reeni-ideoita tarttui näiltä radoilta mukaan.

Kiitoksia Katille ja Tirrille mukavasta matkaseurasta, eiköhän sitä kesällä oteta uusiksi