Tytön syntymän aikaan, koirat oli hoidossa vanhemmillani, jotta myös isä sai nauttia pienokaisesta työpäivien jälkeen. Koirilla olikin hyvät oltavat, kun lenkittäjiä oli useampia ja tietty niitä herkkupalojen antajia 
. Vaikka hoitopaikka oli tuttu, oli pojilla ollut kotiin ikävä...ja minua. Viikonlopuksi pojat kotiutuivat isän seuraksi ja iloksi. Kotona varsinkin Nerosta oli huomannut, että se odotti minua jo kovasti kotiin. Sairaalassa suositeltiin, että vauvan hajua tuodaan kotiin ennenkuin itse vauva tulee. No Petri toi viikonloppuna vauvan rätin haisteltavaksi, mutta eipä se ollut poikia kiinnostanut yhtään. Sunnuntaina, kun kotiuduimme oli pojilla riemu revetä. Enpä muista milloin olisin saanut niiiiin iloisen vastaanoton kotiin saapuessa. Vauva nukkui kotiuduttua, joten pojat vain hieman ihmetteli et mikä lastenhuoneeseen vietiin. Neitin herättyä ja ensimmäisen äänen päästettyä emme voineet kuin nauraa...Rodi pelkäsi tyttöä ihan hirveesti 
Pakitti vain lähinpään nurkkaan ja ulvoi. Onneksi pienen tutustumisen ja haistelun jälkeen "pelko" oli poissa. Tosi hienosti on pojat ottaneet vastaan uuden tulokkaan. Mitään ongelmia ei ole ollut ja nätisti käyvät haistelemassa neitiä ja poistuvat sen luota kun pyytää. Ensimmäiselle vaunulenkille päästiin toissapäivänä. Hyvinhän se lenkki sujui, kun pojat saivat melkein koko lenkin juosta vapaana pyörätiellä. Mutta kyllä täytyy todeta, et harjoittelemista on vielä edessä jotta remmissä meno olisi mallikasta.
Kunhan pakkaset lauhtuu päästään Neron ja Rodin kanssa taas treenaamaan. Nero jatkaa treenaamista tiistaisin okk:lla ja Rodin olen ilmoittanut myös agiryhmään, katotaan nyt mahtuuko nuorukainen mukaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä katsomassa agikisoja, saa nähdä kuinka palava halu kisa-/treenikentille tulee. Muuten tulevat päivät täyttyy ja kuluu uuden opettelussa ja tutustuessa uuteen tulokkaaseen 
Kommentit